Stillpoint Zone avaa näkymän tilaan, jossa aika tuntuu pysähtyvän.
Ei etsimällä, vaan unohtamalla sen, mikä on turhaa.
Ei lisää vinkkejä, saavutuksia tai suuria totuuksia —
vaan pysähdyksiä hetkiin,
joissa rauha, ilo ja yksinkertaisuus
eivät ole enää asioita, joita tavoitellaan,
vaan jotain, minkä muistamme.

Pohjimmiltaan kyse ei ole edes onnellisuudesta —
vaan siitä, mitä alkaa tapahtua,
kun lakkaamme kysymästä, miten se löytyy.

Nimeni on Mikko Seppinen.
Opetin joogaa ja sen filosofiaa vuosikymmeniä,
ja ohjasin hiljentymistä, läsnäoloa ja kehollista liikettä lähes yhtä pitkään.
Koin sekä perinteiden lahjat että varjot:
syvyyden, kurinalaisuuden ja yhteisöllisyyden –
mutta myös suorittamisen, roolit ja hierarkiat,
jotka joskus unohtivat oman sydämensä.

Vuodet maailmalla ja harjoitusten äärellä jättivät jälkensä —
mutta lopulta suunta kääntyi kohti luopumista.
Vähemmän tietoa. Vähemmän etsimistä. Vähemmän tekemistä.
Vähemmän totuuksia ja opettamista.
Enemmän tilaa.

Mikään ei varsinaisesti tullut valmiiksi —
mutta keskeneräisyys alkoi tuntua kodilta.

Stillpoint Zone on hitaasti syntymässä tästä tilasta.
Ei ratkaisuksi, vaan muistutukseksi.
Ei opiksi, vaan maisemaksi, jossa saa viipyä.

Se nojaa johonkin yksinkertaiseen:
selkeyteen, joka ei kuulu kenellekään,
mutta joka odottaa aina hiljaisuuden alla.

Tällä hetkellä se koostuu hiljalleen syntyvistä teksteistä ihmisyydestä —
ja siitä, mikä sykkii kiireen ja hälyn tuolla puolen.
Kirjoitan kanssakulkijana, en opettajana.

Ja ehkä sanojen kautta voi joskus hahmottua
myös jotain, mitä sanat eivät tavoita.

Asun perheeni kanssa juurillani Turussa.
Kirjoitan, luen, liikun, hakeudun hiljaisuuteen —
ja harjoitan opetuksista vaativinta: vanhemmuutta.
Olen myös Star Trek -fani.