Stillpoint Zone avaa näkymän tilaan, jossa aika tuntuu pysähtyvän.
Ei etsimällä, vaan unohtamalla sen, mikä on turhaa.
Ei lisää vinkkejä, saavutuksia tai suuria totuuksia —
vaan pysähdyksiä hetkiin,
joissa rauha, ilo ja yksinkertaisuus
eivät ole enää asioita, joita tavoitellaan,
vaan jotain, minkä muistamme.

Pohjimmiltaan kyse ei ole edes onnellisuudesta —
vaan siitä, mitä tapahtuu,
kun lakkaamme kysymästä, miten sen saavuttaa.

Nimeni on Mikko Seppinen.
Olen opiskellut joogaa ja sen filosofiaa vuosikymmeniä
ja opettanut hiljentymistä, läsnäoloa ja kehollista liikettä lähes yhtä pitkään.

Vuodet maailmalla ja harjoitusten äärellä jättivät jälkensä —
mutta lopulta suunta kääntyi kohti luopumista.
Vähemmän tietoa. Vähemmän etsimistä. Vähemmän tekemistä.
Enemmän tilaa.

Mikään ei varsinaisesti tullut valmiiksi — mutta keskeneräisyys alkoi tuntua kodilta.

Stillpoint Zone on hitaasti syntymässä tästä tilasta.
Ei ratkaisuksi, vaan muistutukseksi.
Ei opiksi, vaan maisemaksi, jossa saa viipyä.

Tällä hetkellä se koostuu hiljalleen syntyvistä teksteistä ihmisyydestä —
ja siitä, mikä sykkii kiireen ja hälyn tuolla puolen.
Kirjoitan kanssakulkijana, en opettajana.

Ja ehkä sanojen kautta voi joskus hahmottua
myös jotain, mitä sanat eivät tavoita.

Asun perheeni kanssa Turussa, juurillani.
Kirjoitan, luen, liikun, hakeudun hiljaisuuteen —
ja harjoitan opetuksista vaativinta: vanhemmuutta.
Olen myös Star Trek -fani.

Jos haluat tietää enemmän tämän tilan muovanneesta polusta,
sanojen joukossa odottaa hiljaa varhainen teksti — Matka, joka kirjoitti minut.